Tiikeri metsässä

Kerhokaverin kotihurraamossa on todennäköisesti käännetty tänä iltana (tai siis virallisesti eilen) kanava kolmoselle ja yritetään nähdä tiikeriä puilta. Ehkä on siellä jo aamusella varhain kynsisaksilla leikattu rairuoho; ensimmäiset ruohotupsut ja yllätysmuna lensivät parvekkeelta siinä puolilta päivin – vaikka sen piti olla putti.

Niin. US Mastersin ratkaisun hetket alkavat olla näkyvissä, kolmosen ansiosta. Tänään patikoidaan toiseksi viimestä kertaa ja huomenna nähdään Final Competitive Round. Kommentaattori Piltz lienee stuudiossa mies paikallaan. Selostaja Petteri Ahomaan omaa uurastusta lajin parissa ja piirissä on nähty Elixir-ohjelmassa, mutta siitä ei voi vetää mitään johtopäätöksiä miehen asiantuntemuksesta. Eikä myöskään siitä, etten minä jaksa pysytellä tuolla olkkarin puolella telkun ääressä. Olenpahan tässä kuitenkin niinkö kuulolla.

Kirjaankin tänne pari latupartioasiaa…

* Jomalan hiihtotunneli! Kuulostaa upealta. Affenanmaalla asiasta piti tehdä jo tässä viikolla päätös, mutta ei sitten tehtykään, ei suuntaan eikä toiseen. Raha-asioita jäätiin vielä fundeeraamaan, tunneliin kun uppoaisi sellaiset 4-5 miljoonaa euroa. En tiiä. Eikö siinä ole jo tarpeeksi, kun jengi seilaa päivästä toiseen umpitunnelissa Suomen ja Ruotsin väliä.

* Frank Luck oli yksi niitä saksalaisia ammumahiihtäjiä, joista tuli aina dobermanni mieleen. ”Jag dopades”, kertoo hän Keijolle. Valmentajan käskystä otettiin uran alkuaikoina Oral Turinabolia, tietämättä mitä se oli. Paitsi että se oli sitä vanhaa kunnon deedeeärrää. Ja hyvät pohjathan hän tuosta saikin kun MM-kultia tuli 11 kipaletta ja kaksi olkkareiden viestikultaa vielä päälle.

* Aikku oli pukeutunut hollolaisjuhlassa Tara Jarmonin trendimekkoon.

* Janne Ahonen on kansainvälisten dopingsääntöjen mukaisessa puolen vuoden karenssissa ja oikeutettu kilpailemaan vasta syyskuussa. Kumma kun ei vastaavanlaisista tapauksista ole kuulunut koskaan ennen mitään.

* ”Jeg planlegger frem til Sotsji i 2014. Da er jeg 40 år og har holdt på seriøst med dette siden jeg var 12 år. Da tror jeg det er over, kertoo Ole Einar Bjørndalen NRK:lle. ”Vi må nok ha noen småtroll”, haaveilee hän. Pikkupeikkoja... voi hellanlettas... pyssyt seljäs...