Oli hienot kisat. Kun menestystä piisasi, niin ei tullut edes suuremmin kiinnitettyä huomiota mihinkään ulkourheilulliseen. Olisi kai pitänyt. Jos homma olisi järjestäjien mielestä onnistunut täydellisesti, niin minulle olisi pitänyt jäädä sydämeen hirmuinen hinku päästä rahoineni juuri tuonne Liberecin valloittaviin maisemiin. Ei jäänyt. Tsori. Sen, mitä maisemista ja näkymistä muistan oli tyyliä jostain Martinlaakson ja Hiekkaharjun väliltä. Ihmisetkin siellä ovat ihan varmasti ihania ja lämpöisiä, mutta ei välity se telkun kautta. Ei ainakaan niin, että olis pakko päästä siitä nauttimaan. Niin että... hyvästi vaan ja kiitos mitaleista!
Kullat
- Aino-Kaisa Saarinen, 10 km C
- Aino-Kaisa Saarinen ja Virpi Kuitunen, parisprintti C
- Pirjo Muranen, Virpi Kuitunen, Riitta-Liisa Roponen ja Aino-Kaisa Saarinen, viesti
Pronssit
- Matti Heikkinen, 15 km C
- Aino-Kaisa Saarinen, yhdistelmähiihto
- Pirjo Muranen, sprintti V
- Sami Jauhojärvi ja Ville Nousiainen, parisprintti C
- Matti Heikkinen, Sami Jauhojärvi, Teemu Kattilakoski ja Ville Nousiainen, viesti
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Ainoa muistamani Liberecin MM-hiihtoja ankeampi tv-tunnelma oli Yleisurheilun MM-kisoissa Helsingissä 2005, jolloin kaatui taivaalta barrelitolkulla vettä stadionille lähes joka juutaksen kisapäivä. Sekään ei sinivalkoisin silmin kurkittuna tuntunut niin ikävältä kuin bunkkerinharmaa tsekkiläinen lähes puuton talvimaisema ja hurmioitumaton yleisö. No, olihan siellä muutama iloinen turska hirvensarviin, lippuihin ja hassuihin hattuihin sonnustautuneina. Ei tullut hinkua täälläkään päässä hiihtoretkelle Libereciin.
Lähetä kommentti