Nortti oli sammua

On se ihme heppu tämä Norjan Nortti. Uskomattoman kova. Ottaa ensin tuollaiset 49,5 kilsaa vauhtia ja sitten ponkaisee vauhtiin, jossa jalat kramppaavat ja tajukin on kellahtaa kankaalle jo ennen maaliviivaa. Mutta - knuste alle. "Jeg er så sliten, jeg er så sliten", on ainoa kommentti, joka maassa makaavalta mieheltä irtoaa.

Ei löydy yhdeltäkään ukolta voimia vastata iskuun eikä keinoja estää sitä etukäteen; Nortin hyydyttävän matkahaipakan ylläpito on 50 kilsan matkalla liian suuri riski, ainakin yksittäiselle hiihtäjälle. Siinä karkaisivat omatkin ruikset ranteista aika pian. Joukkueelle moinen saattaisi olla mahdollista, jos uhrautujia löytyisi (muitakin kuin Zorro).

Teemu Kattilakosken 8. sija oli upea suoritus! Eipä näkynyt kympin sakissa muita niin suurella lähtönumerolla (40). Eikä 15. sakissakaan, johon ylsi Juha Lallukka nummero 54 rinnassaan. Nousu takamatkan taneliporukasta kärkikuhinoihin ol kertakaikkiaan! Siis kertakaikkiaan. Taakse jäi nippu maailmancuppia tahkonneita ennakkosuosikkeja ja kaikki ruotsalaisetkin (sijoilla 28., 30. ja 31. heh-heh).

Nousiais-Villekin (26.) päihitti naapurin pojat, vaikka reisistä katosi jerkku about 35 kilsan kohilla. Siinähän se pitkillä matkoilla, lajista riippumatta, on yleensä se pahin paikka. Matti Heikkinen (38.) ei yltänyt ihan "wc-pisteille", mutta ei keskeyttänytkään. Eroa kärkeen kertyi seitsemisen minuuttia. Ehkä kaksi mitalia kaulassa painoi liikaa...