Tukholman pertsasprintit menivät suomalaisittain... no, ihan hyvin. Oikein hyvin. A-finaaleissa kolme naista ja yksi mies. Hienosti sijoittuneet Aikku (2.), Pike (4.) ja Virpi (5.) eivät kuitenkaan pystyneet finaalissa kolmestanaisin lyömään sitä saakelin Majdicia (olen Lahden jälkeen siirtynyt käyttämään vain tylysti sukunimeä). Puolivälierissä Japanin Masako Ishida onnistui sentään heittäytymään slovenialaisen suksikaluston sekaan vähän kamikatsetyyliin, mutta sieltä vaan hänniltä punkesi keltaliivinen tankki takaisin ja kärkeen. On se ärsyttävän kova.
Kirsi (23.) ja Kerttu (24.) pääsivät puolivälieriin asti, Riikka (41.) ja Ritu (47.) jäivät karsintaan.
Kalle Lassila puolestaan lykki aivan upeasti aika-ajosta (2.) alkaen, mutta finaalissa oikea reitensä yllättäin kramppasi eikä suostunut toimimaan, vaikka mies yritti vauhdissa hieroa sen kanssa sopimusta kuntoon - ja turskanperkuleet ottivat kolmoisvoiton. Ilman kramppia Kalle olisi voittanut, ihan varmasti. Sallin itselleni konditionaalin käytön tässä tapauksessa, -isi, -isi... Olisi saanut voittaa. Myös Jauhojärvi (17.), Jylhä (21.), Heikkinen (64.) ja Lallukka (87.) osallistuivat kisaan päästäkseen jatkamaan finaalituuria Falunissa.
Vaan ei voittanut Ola Vigen Hattestadkaan, paitsi B-finaalin, jonne joutui yllättäin, vaikka oli tapansa mukaan aika-ajon nopein. Yleensä nämä pikahiihtäjäturskat tulee mainittua kokonaisina parvina, mutta Ola Vigenissä on muihin nähden se ero, että hän on Hattestad. Siitä taas tulee aina mieleen pirtsakka ja napakka keihäänheittäjä Trine, joka iloisena hyppi ja pomppi pitkälle heitettyään; Sydneyssä vallan kengurun lailla kun heitti olympiakultaa. Missä hän on nyt? Wikipedia tietää, että ”Trine Solberg-Hattestad is married to Anders Hattestad and has four children”.
Ruotsalaisleirissä on ollut vähän tunnelma matossa. Hienot finaalit ja tuurit on tässä käsillä, mutta parhaat voimat ovat olleet hiipumaan päin tai viruvat sairastuvilla. Anders Södergrenillä on selkäongelmia, eikä hän pääse osallistumaan. Sörsselssonin paikan sai förstaårssenioren Theodor Peterson (1988), joka kiitti luottamuksesta, oli tänään aika-ajon 18. nopein ja vähällä päästä välieriinkin. Anna Olsson (3.) ja Emil Jönsson (4.) pääsivät tukholmalaisten iloksi A-finaaliin saakka. Kelpasi tuolla paistatella päivää kauniissa kaupunkimaisemissa. Kelpaisi meillä Helsingissäkin, kuten edellisen jutun yhteydessä jo kommentoitiin.
Päivän paras hetki telkun ääressä oli kuitenkin naisten 2. ja 3. puolivälierän välillä, kun kamera kekkasi yleisöstä Kalle Kustaan ja hänen seurueeseensa kuuluneen Per "Pelle" Elofssonin - ihan ilmielävänä siinä hän! Kyllä tuli heti ikävä vanhoja hyviä aikoja. Pelle ja Tollo, Tollo ja Pelle. Ei paljon muista osattu puhua. Jos tänään olisi vielä Thomas "Tollo" Alsgaardkin sattunut samaan kuvaan (tai eri), niin luultavasti olisi soffansa nurkassa pieni pihlajamäkeläinen penkkiurheilija pehmeästi pyörtyä pötkähtänyt.
Kirsi (23.) ja Kerttu (24.) pääsivät puolivälieriin asti, Riikka (41.) ja Ritu (47.) jäivät karsintaan.
Kalle Lassila puolestaan lykki aivan upeasti aika-ajosta (2.) alkaen, mutta finaalissa oikea reitensä yllättäin kramppasi eikä suostunut toimimaan, vaikka mies yritti vauhdissa hieroa sen kanssa sopimusta kuntoon - ja turskanperkuleet ottivat kolmoisvoiton. Ilman kramppia Kalle olisi voittanut, ihan varmasti. Sallin itselleni konditionaalin käytön tässä tapauksessa, -isi, -isi... Olisi saanut voittaa. Myös Jauhojärvi (17.), Jylhä (21.), Heikkinen (64.) ja Lallukka (87.) osallistuivat kisaan päästäkseen jatkamaan finaalituuria Falunissa.
Vaan ei voittanut Ola Vigen Hattestadkaan, paitsi B-finaalin, jonne joutui yllättäin, vaikka oli tapansa mukaan aika-ajon nopein. Yleensä nämä pikahiihtäjäturskat tulee mainittua kokonaisina parvina, mutta Ola Vigenissä on muihin nähden se ero, että hän on Hattestad. Siitä taas tulee aina mieleen pirtsakka ja napakka keihäänheittäjä Trine, joka iloisena hyppi ja pomppi pitkälle heitettyään; Sydneyssä vallan kengurun lailla kun heitti olympiakultaa. Missä hän on nyt? Wikipedia tietää, että ”Trine Solberg-Hattestad is married to Anders Hattestad and has four children”.
Ruotsalaisleirissä on ollut vähän tunnelma matossa. Hienot finaalit ja tuurit on tässä käsillä, mutta parhaat voimat ovat olleet hiipumaan päin tai viruvat sairastuvilla. Anders Södergrenillä on selkäongelmia, eikä hän pääse osallistumaan. Sörsselssonin paikan sai förstaårssenioren Theodor Peterson (1988), joka kiitti luottamuksesta, oli tänään aika-ajon 18. nopein ja vähällä päästä välieriinkin. Anna Olsson (3.) ja Emil Jönsson (4.) pääsivät tukholmalaisten iloksi A-finaaliin saakka. Kelpasi tuolla paistatella päivää kauniissa kaupunkimaisemissa. Kelpaisi meillä Helsingissäkin, kuten edellisen jutun yhteydessä jo kommentoitiin.
Päivän paras hetki telkun ääressä oli kuitenkin naisten 2. ja 3. puolivälierän välillä, kun kamera kekkasi yleisöstä Kalle Kustaan ja hänen seurueeseensa kuuluneen Per "Pelle" Elofssonin - ihan ilmielävänä siinä hän! Kyllä tuli heti ikävä vanhoja hyviä aikoja. Pelle ja Tollo, Tollo ja Pelle. Ei paljon muista osattu puhua. Jos tänään olisi vielä Thomas "Tollo" Alsgaardkin sattunut samaan kuvaan (tai eri), niin luultavasti olisi soffansa nurkassa pieni pihlajamäkeläinen penkkiurheilija pehmeästi pyörtyä pötkähtänyt.
1 kommentti:
Espoon kisastudiossa jäi suuri idolimme Per Elofsson näkemättä, kun hyppäsin aina hiihdon tauottua keittiöön keittoa hämmentämään ja lautasia kolistelemaan. Olen niin pettynyt! Mikään marttailuasia ei ole Pellen näkemistä tärkeämpää. Kerhokaveri oli ihan erikseen kehottanut katsomaan tarkasti ja odottamaan kivaa yllätystä. Tyhmästä päästä kärsii koko hiihdon rakastaja.
Lähetä kommentti