Paris – Nice kisa polkaistiin käyntiin sunnuntaina todella harmaan masentavissa olosuhteissa. Vettä satoi reippaasti, eikä tavallisesti niin houkuttelevalta näyttävä Ranska – tässä tapauksessa Amilly-niminen paikkakunta – houkutellut sitten niin yhtään. Villisti kannustavia väkijoukkoja ei reitin varrella näkynyt, mitä nyt pari ”maajussille morsian” –tyyppistä hullua sammakonpurijaa oli mökistään raahautunut tienposkeen tv-kameroille vilkuttamaan.
Onneksi kisassa on yksi suomalainen kannustettava. Jussi Veikkanen näytti oikein tyylikkäältä siniristilippupaidassa, jossa maantieajon Suomen Mestarilla on kunnia polkea. Olin aikoja sitten katsellut vähän alustavia lähtölistoja, josko siellä olisi joitain muitakin seurattavia. Löytyihän tuolta luxenburgilainen Andy Schleck, jonka otteita ihailin viime kesän tuurilla, mutta kisaan pääsikin sitten tylsä veljensä Frank. Kivan nimensä perusteella listoilleni pääsi myös japanilainen Fumiyuki Beppu, mutta eikös vaan hänenkin tilalleen oli laitettu itse kisaan joku muu.
Andya ja Beppua ei siis sunnuntaisessa aika-ajossa näkynyt, mutta ihan mallikkaita peppuja kyllä. Kiivainta vauhtia niistä piti yllättäen ennakkosuosikki, Espanjan Alberto Contadorin takalisto. Mies ei ole mikään ”tempohevonen”, mutta halusi ilmeisesti nopeasti takaisin sateensuojaan. Niinpä hän polki vimmatusti, tv-kuvassa vain valkoinen hammasrivistö hohti kaiken harmauden keskellä. Onneksi ei ole vielä hyönteisiä paljon liikenteessä… Jussi Veikkanen ajoi myös hieman epätyypillisen hyvin ja oli 34. kaikkiaan 159 miehen porukassa. Aikaeroa Albertoon kertyi puolisen minuuttia.
(Bulgaria on ilmeisesti lohkaissut bruttokansantuotteestaan aimo siivun Eurosportille, notta tyrkkää maan matkailumainosta joka väliin. Eikä tartte olla niin vallan välikään kun tyrkkää vaan.)
Aurinko paistoikin sitten eilen oikein kauniisti, kun joukko suuntasi matkansa kohti etelää. Niityt näyttivät jo aika vihreiltä, pellot keväisiltä ja puutkin siltä kuin piankin kävisivät pukkaamaan lehdentynkää kohti aurinkoa. Kyllä tämä tästä.
Neljän rohkean hepun kvartetti päätti irrottautua heti ensi polkaisulla muista ja pisteli hippulat vinkuen mutkaista tietä näkymättömiin – palatakseen kiltisti ruotuun kun 195,5 kilsan retkestä oli vain 22,5 km jäljellä. Ainakin mainokset heidän paidoissaan saivat merkittävää huomiota, mikä lienee ollut tarkoituskin. Myös revennyttä rikoota nähtiin. Juuri kun fillarifriikki selostajamme Peter Selin turinoi meille leppoisia keskiaikaisen linnan jämistä, tapahtui maantiellä pääjoukossa iso kolari, josta kaikki onneksi selvisivät vähin vaurioin ja vain yksi pyöräilijä joutui keskeyttämään kisan.
Etappi päättyi La Chapelle-Saint-Ursinin kaduilla kaahattuun loppukiriin, jonka voitti joku Heinrich Haussler. Hänen takanaan 119 seuraavaa, kuten meidän Veikkasemme (113.), sai saman ajan. Tuntuuhan se joskus vähän hassulta, kun isossa pääjoukossa ensimmäisen ja viimeisen eroa voi olla useita kymmeniä sekunteja, mutta sama aika lykätään kaikille. Vaan jos näin ei tehtäis, niin mitäs sitten? Romua ja ruumiita! Juu ei kiitos.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti